Tiistaina oli siis Tervomaan levyjulkkarit. Vetelivät pelkästään ekan levyn biisejä+pari coveria. Hemmetin hauska keikka! Tuli vedeltyä pitkästä aikaa ihan saatanan kovaa. Vanhojen aikojen kunniaksi tuli myös luikautettua parit stemmat tiskin takaa! :)
Keskiviikkoaamuna olikin jo semmoinen olo, et eilen oli kivaa. Kävin kasaamassa alkavan rundin Kampin aukiolle.
Pointtina on se, et bändi vetää sisällä todella hiljaa ja pihalle ajetaan pikkupömpeleillä vai haiku sitä musaa. Meillä on oma radiolähetin, jolla ajetaan matsku pihalla oleviin autoihin omalla taajuudella. Homman kasaus menee niin, et eka lyödään ne merikontit vastakkain, sit autot katolle ja muu roipe pystyyn. Me pultattiin osa backlinesta suoraan lattiaan kiinni, joten kasuakseen/purkuun ei mee niin paljon aikaa. Tosin eihän tota tarvii kasata/purkaa ku pari kertaa, mut silti...
Tällainen siitä tuli:
Ja hieman kuvaa aktista.
Torstaina oli eka vetopäivä. 6 bändiä per päivä, eli kolmeen päivään yhteensä 18 bändiä. Kaikki vetää tunnin setin ja sit on puolen tunnin vaihto. Käytännössä kerkeen miksaamaan hyvän balanssin jo check vaiheessa (kiitos kompressorin keksineelle!), joten ekan biisin aikana homma on yleensä kunnossa. Sit mä patsastelen, kahvittelen, lounastan tai lämmittelen. Ostin 12€ maksaneen radion, joten pystyn kuuntelemaan tauoilla ollessa et kaikki on hyvin. Jos joutuisi miksaamaan jokaisen bändin jokaisen biisin joka päivä, niin voi olla, et jossain kohtaa käpy käryäisi. Varsinkin kun päivät venyy muutenkin aika pitkäks, eikä oikein kerkee lepuuttamaan. Sai alkaa taas vetää magnesiumia, kun koivet meinaa krampata... Mut ei se siitä.
Toi idea on mun mielestä todella hyvä ja mielenkiintoinen, eikä tollasta oo ikinä vielä tehty! Jokainen bändi arasteli tietenkin alkuun sitä, et on sähkörummut ja pienet vahvistimet, mut aina vedon jälkeen on palaute ollut positiivinen mm. "ei jumaliste, ekaa kertaa kuuli miten me soitetaan!". Toivottavasti suurin osa bändeistä saisi tästä pienen kipinän tohon volahommaan. Monet bändit kiittelikin sitä, ettei virveli tai sen ego-ongelmaisen kitaristin vehkeet pauhaa kaiken yli.
Perjantaina kävin starttaamassa homman ja mua tuli loppupäiväksi tuuraamaan Kajauksen Immo.
Mä lähin hakemaan Eggareiden backlinea, kun illalla olis kevään ainoa keikka Grand Casinolla.
Broadway oli kalustotoimittajana, joten dv-doscia stereoina ja äläsysit tiskeinä. Hieman se esiintymissali oli hankala akustisesti sen julmetun lasikattonsa kanssa, mutta checkissä oleellinen välittyi jotenkin. Talon tarjoaman huikaisevan pyttipannuelämyksen jälkeen suuntasin hotelli pressaan selälleen. On melkein samanhintaista ajella yöllä orkesterin piikkiin taksilla himaan, tai ottaa huone hotlasta, joten aikaisen herätyksen vuoksi päädyin jäämään keskustaan yöksi.
Veto alkoi tasan 22 ja kesti reilu tunnin. Vasta loppukeikasta asettui palat suunnilleen kohdalleen ja viimeisenä kuultu uusi kappale "Hyvästi naiset" soundas mun mielestä jo hyvältä.
Maailman nopein ulosroudaus, kamat kaapelille, auto Karin varastolle ja orkka olikin kerenny siinä kohtaa tilaamaan mulle ja Santulle pizzat Manalassa. Pizza (vege salamilla) naamariin pienen Hoegaardenin saattelemana ja sit olikin jo aika valmista kamaa nukkumiseen.
Lauantaina yritin kömpiä aamiaisen kautta hommiin, mut ei pystyny. Kattelin ulos verhoja availlessa ja pääs muutama ärräpää. Lämpömittarin mukaan +3 astetta ja vettä sataa. Perkele. Ei siinä mikään auttanu. Hymyä naamaan, räkää nyrkkiin ja hommiin. Kasattiin mun toimistoon sadesuoja ja Ilkka kävi ostamassa sadeasuja koko ryhmälle. Meitähän on siis mä (tekniikka), sit on pari hahmoa järjestäjän tuottajia, videokuvaaja, still-kuvaaja ja jokaisen auton luona on promotyttö antamassa infoa autoista ja siitä, miten voi äänestää suosikkibändiään.
Päivä meni inhottavasta kelistä huolimatta nopeesti ja sit olikin vuorossa purku. Mun osalta purku meni hieman hitaammin, kuin suunnittelin, koska kontit oli täynnä kaikennäköistä pahvilaatikkoa ym. esteitä. Pääsin kuitenkin sit jossain kohtaa lähtemään ja himassa käytyäni päätin lähteä käymään nopeasti Robinsissa ottamassa pari lämmikettä. Onneks menin, koska siellä esiintyi PARAS bluesartisti ameriikan ulkopuolelta. Jo Buddy ja Down Home King III. Voi luoja miten kova duo! Raulamon Jussi on siis tää Jo Buddy ja sit tää toinen seppä on rumpali. Käykää nyt hyvät ihmiset kattomassa mitä tahansa ton miehen keikkaa. Mä maksan sun illan kaljat+pääsyliput jos lähet keikalta pois niin, ettet hymyile seuraavaa viikkoa. Autenttisempaa soundi ja soittotyyliä et kuule missään. Aivan mahtavaa!
Eilen tulikin sit käytyä illalla Hyvinkäällä Levelissä. Siellä oli salakeikalla ensi sunnuntaina julkisen comebackin tekevä XL5. Mä olin hetken aikaa niiden valomiehenä vuonna 95. Itseasiassa se oli eka bändi kenen rundille mä lähin. Olin silloin 16-vuotias. Huhhuh. Ens sunnuntaina mennään lämppäämään Kelly Clarksonia ja meisti vetelee saliin. Hommat on vielä hieman avoinna, kun ei tiedetä mitä kaikkea sinne pitäis viedä mukanaan... Eiköhän sekin selviä jossain kohtaa.
Tänään makoilen karvakasan kanssa sohvalla ja hieman siivoilen. On nimittäin kertynyt digiboxin muistiin useampikin ruoka-aiheinen ohjelma. Illalla kokeilen tehdä japanialaistyyppisiä Gyoza nyttejä. Nam!
Huomenna olis tarkoitus viettää parisuhdepäivää, kun tässä kuussa ois vaatimattomat 23 keikkaa... Uintia, safkaa, leffaa, laulutuntia, kesärenkaiden vaihtoa (!?) ja mitä niitä nyt oli...
Keskiviikkona toi UrbanD Playground jatkuu kasauksen merkeissä Tukholmassa. Siellä ois vedot to-la ja sunnuntaina oiskin sit kiire sinne jäähalliin heti kun kone laskutuu. Toinen ryhmä menee muistaakseni Rigaan ja sieltä ensviikolla Vilnaan. Meillä jatkuu viikon päästä vielä Oslossa toi homma ja sit se ois siinä.
Nyt lepäilemään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti