Paleltumista ja monitorointia

Torstaina olin pitkästä aikaa Lauluyhtye Viiden kans keikalla. Kahden, tai oikeastaan kolmen vedon päivä. Eka veto piti olla tietojen mukaan teltassa, Hanasaaren uuden voimalan peruskiven muuraustilaisuudessa. Pärähdän mestoille ja kattelen, et missäs se teltta on? No ei oo. On vaan telttakatos ja ihan holtiton tuuli... Ois pitäny sittenkin ottaa pitkät kalsarit jalkaan ja talvitakkia niskaan. En sit ottanu. Tuuli ihan miehekkäästi, joten turvallisuus syistä jätin pa-pömpelit maahan. Yks mimmien langattomista kapuloista oli kaiken lisäks sökö, joten pientä lisäahertelua siinä kylmässä viimassa oli paikallaan... Otettiin mukaan 2 pikku settiä, koska heti pihavedon jälkeen siirryttiin sisälle vetämään muutama biisi lisää. Siirrettiin siis mikseri ja langattomat paikasta toiseen. Ite vedot meni ilman ongelmia, mitä nyt ois tarvinnu tuulisuojat mikkeihin pihalla, mut ei kaikkee voi muistaa eikä ihan kaikkeen voinu varautua...
Sisävedon jälkeen kamat kiireesti autoon ja hotelli pressaan, jossa oli joku isompi tapahtuma. Paikalla oli myös joku orkesteri, jonka vehkeitä saimme käyttää (kiitos!), joten vietiin vaan tiski ja langattomat mukanamme.
Paikalla oli n. 500-600 kutsuvierasta ja se laulukamasetti ei ihan riittänyt toistamaan acapulcolaulannan vaatimia nyansseja puheen ja mölinän yli. Kuitenkin kilpaillaan aika pitkälti samasta kaistasta puheensorinan kanssa. Järjetön kompressointi ja hanat kaakkoon varoen kiertoa. Sillä sai tällä kertaa informaation perille parhaiten. 5min keikan jälkeen olinkin jo valmis poistumaan.

Perjantaina vietettiin rouvan kans shoppailu&koti-ilta. Kävin viemässä stadiin mun etuasteräkin vuokralle, kun joku ameriikan höpöhöpöjätkä esiintyi stuidu 51:ssä ja riderin mukaan joku laadukas etunen vaadittiin. Sieltä suunnattiin itikseen, josta mukaan tarttui hieman levyjä, leffoja, paitaa ja kissalle helvetin moiset kasat ruokaa. Illalla himassa sit hyvää safkaa, herkkuja ja leffaa. Huippua!

Eilen oli taas kahden keikan päivä. Ekaks Amberian Dawn FME:ssä. Jouduin itselleni nykyjään harvemmin astutulle tontille monitoripäähän. Puolen tunnin vaihtoaika ja yamahan M7. Ekaa kertaa tein monitoreita tolla tiskillä, mut onneks oli Aksu mestoilla. Kun ei oo rutiinia tohon hommaan missä miksataan eri miksausta kymmeneen eri mestaan, niin meinas välillä mennä sormi suuhun. Loppujen lopuks selvittiin maaliin ihan kunniallisesti. Ei toi monitoripää taida sittenkään olla mun mesta.
Okei, piti antaa toinen mahdollisuus. Toka keikka oli Tavastialla, jossa käyn nykyään silloin tällöin "talonmiehenä". Wahlstenin kanssa oltiin kaksistaan ja haluamalla halusin monitoripäähän. 3 bändiä ja kenelläkään ei ollu omaa monitorijätkää. Heti kun on oikee työkalu (lue: Midas XL 250), niin toi lavamiksaaminen olikin ihan hemmetin hauskaa. Varsinkin kun kenelläkään ei ole muuta kuin kulmamonitorit. Amberianilla on solistilla ja basistilla langattomat napit, rumpalilla kuulokevahvistin ja muilla kulmat ja sidefillit. Joutuu tekemään aikamoisen kasan kompromisseja soundin suhteen, mikä vaikuttaa tietenkin balanssiin. Mut kun on pelkät kulmat, tai pelkät in-earit, pystyy aika paljon paremmin toimimaan bändin toiveiden mukaan. Arvostus hyviä monitorijätkiä kohtaan nous huomattavasti. Onneks tässä maassa on tyyppejä, jotka on erikoistunut tohon lavamiksaamiseen. Ne on sit oikeesti ihan törkeen hyviä siinä. Niillä on rutiini, kärsivällisyyttä ja nopea toiminta/ajattelukyky. Niiden kanssa on helppoa olla hyvä miksaaja, varsinkinjos bändi antaa siihen mahdollisuuden! :) Tästähän on moneen kertaan vitsailtu, et mistä löytyis tarpeeks hyviä bändejä, kun teknikoiden taso on niin korkea. ;)
Eilisessä keikassa oli sekin hauska ihmetys, että ekan bändin solisti pyysi laulunsa pois monitoreista checkissä ja sanoi laulavansa paremmin ilman oman äänensä kuulemista. Hän halusi kuunnella salia. Asia kunnossa, hoidetaan.