Studiota, Pori ja Turkkunen

Tiistaina käytiin siis Heikin kans äänittää loput sen sähkisjutut. Tai siis melkein loput. Eiköhän me keksitä vielä jotain kivaa, tai sit joku vanhemman oton soundi ei miellytä. Uusimpaan "Lisää aikaa" nimiseen biisiin löydettiin NIIN härski soundi ettei mitään rajaa! Sellanen pulputus/delay/muljutus/härösärö juttu. Kyl te sen kuulette, oottakaa vaan!
Sunnuntaina käydään Sirppiniemen Anon kans kattelee pianoarria muutamaan ralliin ja alkuviikosta äänitämme ne sitten kertaotolla. Ehkä.

Eilen oli siis kolmanneks vika keikka tällä rundilla. Päätin vetää talon setillä (Nexo Geo-S) ja tais olla virhe sekin. Aika haikeen kuulonen settihän se oli sekin. Ei noi pikku line-arrayt vaan oikein toimi, mikäli tarvitaan vähänkään äänenpainetta. Paitsi dv-dosc. Mut se onkin ihan omassa luokassaan.
Veto meni oikein hienosti, lavalta tuli ihan priimaa ja kyllä mäkin sain jonkinnäköiseksi sen saliäänen taiottua. Saarisen Speedy on tän viikon äänittämässä keikat, josko sieltä tulis jotain julkaisukelpoista.
Vedon jälkeen kamat meni melkein ennätysvauhtia autoon ja juostiin Amarilloon vetämään Siesta Platter. Onneks juostiin, kun siellä meni keittiö just kiinni kun sisään päästiin. Muuten ois menny grilli/pizzahommaks... Eipä paljon muuta tarvinnu kun ton ison annoksen ja yhen keskioluen niin olikin ihan valmis selälleen. Alkaa pikkasen painaa kun ei oo kerenny levätä pariin viikkoon kunnolla...

Tänään olikin sit rundin ainoa välipäivä, mut tekniikan kanssa tultiin turun caribiahalliin tekemään Adore Mio konserttia. Metsäketo, Sani ja pari jotain muuta solistia vetelee italialaisia iskelmiä. Bändinä on rummut, basso, piano, mandoliini, haitari, marimba ja iso pillisetti. Isoin stara tuli just mestoille ja käski Anssin ottaa monitorista kaikki eq:t ja kompurat pois päältä, kun halus luonnollisen laulusoundin ja sen jälkeen tänne etupäähän kommentoimaan paskalta kuulostavaa laulusoundia. Sanoi myös Anssille, et taas on tekniikalla asennevammaa havaittavissa! Voihan vittu! Mä haluun pikaisesti takas rokkihommiin, jossa orkesteri (useimmiten) luottaa ja antaa työrauhan. Tietääköhän nää hahmot miten useasti OIKEESTI joutuu vääntämään sitä konvehtia? Varsinkin kun nää mestat ja kalusto ei aina oo A1 luokkaa. Nyt pidin 5min esitelmän siitä miten se ääni värittyy ensin mikrofonin takia, sitten tulee johto ja miksauspöydän etuaste, eq, sitten lisää kaapelia, vahvistin ja ne paskat kaiuttimet. Niin, unohdin tosiaan mainita seinäheijastukset... Minä vaan kysyn et missä kohtaa ilman mitään korjaimia saadaan aikaiseksi "luonnollinen" laulusoundi? Ja mulla on siis toi auradiudiu... Kaikki mut tuntevat kollegat tietää et tärkeintä mullekkin on laulusoundi ja se tapellaan hyväksi hinnalla millä hyvänsä. Yleensä kalliimmalla.
Minkä takia tämänkaltaiset tilanteet syntyy? Käydään vuosikausia kouluttamassa omaa ääntään ja ei missään kohtaa käydä läpi äänentoistoon liittyvää. Mikäli haluaa luonnollisen laulusoundi, niin sit saa laittaa markkoja, anteeks, euroja jonoon aikamoisen kasan. Ja sit ei kannata päästää ketään ees miksaamaan sitä pilalle. Vetelee ite lavansivusta niinkuin eräskin tähtitaivaamme suursuosikki. Siitähän ei tuu sanomista? Eihän?

Joku varmaan vetää tästä hernet nenään. Vetäkööt. Ylpeys se on saatana mullakin. Kurkussa varmaan jotain kun nyt sitä ei jaksa niellä. Onneks on tää blogi, johon saa purkaa tän, niin pysyy työilmapiiri hyvänä.